Historia

Tälle sivulle on kerätty tarinoita Kuohun historiasta

• Seuran perustaja muistelee

  

  Kajaaniin tuloni jälkeen vuonna 1932 syksyllä aloin ihmetellä, miksi täällä on kaikki työväen järjestöelämä nukuksissa. Toiminnassa oli vain Kajaanin Sos.dem.yhdistys.Näissä piireissä minulle kerrottiin, että kaikki äärivasemmistolaisyhdistysten ja seurojen toiminta on lakkautettu ja kielletty. Työväentalo oli myyty kaupungille. Otin talven aikana selvää paikallisilta asukkailta ja urheilusta kiinnostuneilta henkilöiltä, että eikö tänne voitaisi perustaa uutta TUL:n alaista seuraa. Melkein poikkeuksetta kaikkien vastaus oli sama, elikkä, että silloinen poliisipäällikkö ei antaisi siihen lupaa. Tuli kevät ja puroissa vedet alkoivat virtailla. Samanaikaisesti ilmestyivät Kajaanin Kipinän pojat jalkapalloharjoitteluun palokunnan talon lähistöllä olevalle kentän pahaselle. Mutta silloin minun sisimmässäni kuohahti jotain ja tämä tiesi sitä, että seuraavana päivänä, kun lopetin työni ja läksin kotimatkalle, suuntasinkin askeleeni poliisilaitokselle.

  Pyysin siellä päästä itsensä poliisimestarin puheille. Tämä tilaisuus minulle sitten myönnettiinkin. Kun olin esitellyt asiani ja kysynyt, että onko tosiaan täällä Kajaanissa asiat niin jumissa, että täällä ei suvaita TUL:n alaista urheiluseuraa ja että Te herra poliisipäällikkö, olette kuulema se henkilö, joka haluatte estää tämän. Poliisipäällikkö ihmetteli, että mistä minä olin saanut tämän tapaisia tietoja. Sitten hän antoi minulle selvän vihjeen, että jos minä haluan lähteä perustamaan Kajaaniin TUL:n alaista seuraa niin minun on ensimmäiseksi löydettävä Kajaanista kymmenen sellaista henkilöä, jotka eivät olisi kuuluneet lakkautettuun Kisaan, ja jos tässä tulisin onnistumaan hän tulisi silittämään minun päätäni ja tulisi uuden seuran järjestämiin kilpailuihin katsojana. Nyt ja aivan yhdellä iskulla oli kaikki minulle selvinnyt, joten toimeksi sillä tie oli avoin. Ensimmäisen perustavan kokouksen kutsuin koolle Purolaan ja lähemmin Matti Pulkkilan kotiin. Kokoukseen saapui noin 30 osaanottajaa, mutta noin 80% heistä oli entisiä kisalaisia. En kumminkaan lannistunut vaan rupesin etsimään henkilöitä, jotka olisivat vapaat kaikenlaisesta järjestötoiminnasta Kajaanissa. Kun sitten nämä henkilöt olin löytänyt kutsuin uuden perustavan kokouksen omaan kotiini. Seuran nimenkin olin jo ajatellut valmiiksi, Kuohu. Elelimmehän Kajaanin kosken kuohujen läheisyydessä. Perustava kokous siis pidettiin ja valittiin johtokunta sellaisista henkilöistä joilla oli ”puhtaat” paperit. Välittömästi tämän jälkeen johtokunnan nimiluettelo mukanani menin taas poliisilaitokselle ja esitin poliisimestarille listani. Listani tarkastettuaan poliisipäällikkö ei kylläkään silittänyt päätäni, mutta sanoi hyväksyvänsä sen ja toivoi, että seuramme rekisteröitäisiin ja että pääsisimme toiminnoissamme alkuun. Kun sitten rekisteripaperit olimme saaneet jätettyä aloitimme heti varsinaisen toimintamme. Ensimmäisenä oli löytää huoneisto. Tämä, vaikka vaatimattomanakin, löytyi aivan läheltä silloista asuntoani erään talon kellarikerroksesta. Pinta-ala lienee ollut noin 35-40 m2. Tässä kellarihuoneessa oli onneksi permanto ja kaminalämmitys. Toimintamme aloitimme loppukesällä voimisteluohjelmalla.

  Vaimoni ohjaili naisvoimistelijoita ja minä pidin huolen miesten sellaisesta. Voimistelijoita kertyi joka harjoitteluilta tuvan täydeltä. Voimisteluharjoitteluiltojemme yhteydessä alkoi seuraamme liittyä yhä enemmän ja enemmän jäseniä, mutta näitten kohdalla olimme hiukan varovaisia, koska seuramme rekisteröiminen oli vielä epävarmaa ja että poliisipäällikkö ei pääsisi puuttumaan asiaan kesken kaiken. Tämä varovaisuutemme ymmärrettiin pyrkijöitten keskuudessa. Mutta nyt oli tilanne se, että jos päästä jollakin tavalla taloudellisesti alkuun, oli keksittavä jotain keinoja millä saisimme rahaa. Määräämällämme jäsenmaksulla joka oli 2,50 kuukaudessa ei pitkälle pötkittäisi. Ehdotin pienten ”perhehippojen” järjestämistä kellarihuoneistossamme. Mutta, koska tanssi oli näissä keimeissä ensimmäinen ehto perustin 4-miehisen orkesterin. Muutamien harjoitustemme jälkeen saimme orkesterimme sillä lailla pelaamaan, että jo parin viikon kuluttua olivat ensimmäiset perhejuhlat ”suljettuina”  ja taaskin tupa oli täynnä. Sisäänpääsymaksua kannoimme muistaakseni 2 markkaa. Lisäksi pidimme jonkinlaisia myyntikampanjoita. Tällä tavalla toimien alkoi rahamassimme kasvaa. Sitten eräänä päivänä sattui silmiini TUL-lehdessä ilmoitus, jossa Ykspihljan Reima ilmoitti myyvänsä käytetyn painimaton. Kokouksessa sitten käsiteltiin asiaa ja päätimme ostaa sen. Kun pistimme sen painikuntoon, niin se täytti melkein koko permantotilamme. Permannon toiseen reunaan jäi vapaata tilaa vain noin metrin verran, johonka juuri mahtuivat kamina ja jonkinlainen pellistä teettämämme huuhteluallas. Heti kun maton saapumisesta oli saatu vihjeitä, oli matolla harjoittelijoita vähän liikaakin. Nuorempien harjoittelijoitten vetäjiksi ilmoittautuvat sellaiset painin veteraanit kuin Ville Mikkonen, Huuko Tirkkonen, Tatu Kyyriäinen ja monet muut. Samanaikaisesti hankimme myöskin muutamia pareja nyrkkeilyhanskoja ja näin käynnistyivät myöskin nyrkkeilyharjoittelut.

  Näihin samoihin aikoihin olimme myöskin hakeneet jo kaupungin urheilulautakunnalta urheilukentälle harjoittelu- ja kilpailujen pito-oikeuksia, jotka meille sitten kevätkesällä myönnettiinkin. Kun sitten syksymmällä rekisteripaperit saapuivat hyväksyttyinä, ehkä noin 26.11.1933, aloitimme jäsenhankinnat. Jäseniä liittyikin sitten melko tiiviissä tahdissa. Ja kun sitten aikaisin keväällä seurallemme tuli ilmoitus urheilukentän käyttövuoroista, oli jo kevät niin pitkällä että aloitimme pesäpalloharjoittelulla ja olimme melkeinpä samassa asemassa kuin Kipinänkin pojat. Samanaikaisesti kun olimme saaneet pesäpalloharjoitukset käyntiin, jos kohta hiukan myöhemmin, aloitimme myöskin yleisurheilun harjoittelun, ja näitten harjoitteluiden kärjessä olivat silloin Aleksi Leppänen ja Eino Helppi. Ja jos en nyt aivan väärin muista, niin jo samana kesänä järjestimme ensimmäiset jäsentenväliset yleisurheilukilpailut, kuin myöskin piirikunnalliset sellaiset. Samoin ja muistaaksen painijat ja nyrkkeilijät eivät jääneet yhtään jälkeen, vaan samana syksynä esiintyivät hekin kaupungintalon näyttämöllä sekä matolla, että kehässä. Ja tulkoon tässä nyt jo todetuksi, että poliisipäällikkö piti sanansa ja oli aina seuraamassa kilpailujamme, niin kentällä kuin sisätiloissakin. Koittihan Kuohulle, niin kuin muillekin työväenjärjestöille minun aikanani aika, jolloin pääsimme muuttamaan hiukan väljempiin tiloihin Asemakatu 2:een.Mutta ennen kuin tämä oli mahdollista oli sitä ennen tapahtunut niin poliittisella, kuin taloudellisellakin rintamalla paljon. Kun sitten 1.6. 1939 poistuin Kajaanista, oli mieleni jollakin tavalla haikea, mutta iloinen taas siinä mielessä, että tiesin jotain saaneeni aikaan sillä rintamalla jonne kuuluin.

• Pala Kainuun voimanostohistoriaa

  VOIMANOSTON ALKUTAIPALEELTA

  Kainuussa Voimanoston kilpailutoiminta alkoi vuonna 1976, kun Kajaanin Kuohu järjesti ensimmäiset TUL:n Kainuun piirin Voimanoston mestaruuskilpailut. Kainuussa Voimanoston kehitys on ollut vuodesta 1976 lähtien hyvällä tasolla ja lajin arvostus on noussut lähtötasosta huimasti. Arvokisamenestys on ollut kaikki lajit mukaanlukien loistavaa.

  Järjestelyissä oli mukana silloinen Kuohun puheenjohtaja Erkki Shnoro, Kuohun pitkäaikainen kuuluttaja Jorma Kröger ja Voimanoston ensiaskeleita ottanut Toivo Kyllönen. Mielipiteet jakaantuivat aika voimakkaasti painonnoston ja voimanoston välillä. Kaikilla edellä mainituilla oli painonnostotausta. Shnoro oli Suomen eturivin painonnostajia sarjassa 67,5 kg.
  Voimanosto ei ollut piirin lajivalikossa ja vääntöä käytiin siitä, onko kysymyksessä urheilulaji. Emme antaneet keskustelun häiritä pyrkimyksiämme vaan veimme voimanostolajia määrätietoisesti eteenpäin yhdessä
  painonnoston kanssa. Monitoimiseura sai lajijaoston nimeltään Kuohun Painonnosto- ja Voimanostojaoston. Myöhemmin muutimme lajijaoston nimeksi Kuohun Voimailujaosto, mikä on edelleen jaoston nimi. Voimanostotoimintaan tuli alkuaikoina mukaan myös Uudenkylän Isku Kajaanista ja Suomussalmen Vastus Suomussalmelta. Myöhemmässä vaiheessa mukaan tulivat huippuseuraksi kasvanut Sotkamon visa, Hyrynsalmen Isku, Kuhmon Kiva, Suomussalmen voimanostajat ja PCV-94 Vaalasta.

  Tavoitteemme oli alusta asti järjestää Kajaanissa ahkerasti Voimanostokisoja. Painonnosto ja voimanosto kukoistivat vahvasti Kuohun toiminnassa 1980-2000 välisenä aikana. Järjestimme vuosittain merkittäviä voimanosto- ja vainonnostokilpailuja. Useat TUL:n mestaruudet ratkottiin Kajaanissa molemmissa lajeissa. Ensimmäiset TUL:n Voimanoston mestaruuskilpailut nostettiin Kajaanissa vuonna 1979. Voimanoston SM-kisat järjestimme vuonna 1987. Penkkipunnerruksen SM-kisat järjestimme 1993, jotka ovat edelleenkin suurimmat osaottajamäärältään SM-kisojen historiassa. Veteraanien ja nuorten penkkipunnerruksen SM-kisat järjestimme 1999. Euroopan mestaruuskilpailut penkkipunnerruksessa Kuohu ja Voimanostoliitto järjesti yhdessä vuonna 2000.

  VAIKEAT VUODET

  Tämän vuosituhannen alussa kuohun voimanosto eli hallinnollisesti hyvin vaikeita vuosia. Mutta siitä selvittiin ja toiminta on jälleen kasvu-uralla. Rehti ja reilu urheiluhenki elää ja voi hyvin. Yhteistyö Kajaanin kaupungin kanssa on rakentavaa ja teemme myös yhteistyötä Sotkamon Visan kanssa. Kuohun voimailujaostoa vetää nuori ja vitaalinen Tarmo Lähdesmäki. Voimailujaosto pyörittää painonnostokoulua ja syksyisin koulujen alettua pidämme voimanoston alkeiskurssin. Yhteistyömme ylettyy myös monikulttuuriselle sektorille. Olemme mukana maahanmuuttajien kotouttamisohjelmassa.

  NO DOPING

  Kajaanin Kuohun toiminta-ajatus on edetä liikunnassa puhtain purjein – no doping linjalla. Historia tuntee aikoja jolloin linjanpitäminen vaati jääräpäistä otetta asioiden hoidossa. Olemme kuitenkin onnistuneet pitämään seuramme puhtaana doping käryistä. Voimailujaosto on joutunut matkanvarrella erottamaan henkilöitä, jotka ovat ryhtyneet toimimaan vastoin seuran eettistä toimintalinjaa.

  TOPIN TOUKOSET

  Penkkipunnerruskilpailut saivat alkunsa vuonna 1991. Innokkaana kilpailijana katselin Voimanostoliiton kippailukalenteria useana keväänä. Havaitsin, että – 80 luvun lopulla ja -90 luvun alkuaikoina, kansallisia kisoja oli varsin vähän SM-kisojen jälkeen toukokuussa. Esitin voimailujaoston toimintasuunnitelmaan, penkkikisojen järjestämistä toukokuulle. Järjestimme muutamat penkkipunnerruskisat keväisin toukokuussa ja kisoihin alkoi tulla porukkaa ympäri Suomea.

  Pitkän ja merkittävän panoksen voimanostourheilulle antanut Kyösti Kauppinen esitti penkkikisojen nimen muuttamista. Kyösti esitti kisoille nimeksi Topin toukopenkit. Pitkään Kuohun Voimailujaoston puheenjohtajana toiminut Arvo Korhonen, pyysi minulta suostumusta nimenkäytölle ja annoin hetken harkinnan jälkeen suostumuksen. Myös kilpailusihteeri Marja Okkonen, panos Kuohun voimanostotoiminnassa on ollut merkittävä. Hän oli ensimmäinen nais voimanostaja ja hankki jo vuonna 1979 tuomarikortin. On ensimmäinen naistuomari Suomen painonnostohistoriassa. Myöhemmin kisan nimeä viilattiin nykyiseen muotoonsa: Topin Toukoset.

  Kisojen historiassa on ollut nousuja ja laskuja parhaimmillaan kisoissa on ollut osanottajia 65. Kisoissa on nostettu isoja rautoja ja tehty monenlaisia ennätyksiä. Tämän vuoden kisoihin ilmoittautui 34 punnertajaa. Ja kisoissa nähtiin yksi Suomen ennätys, kun Antti Ahonen Varpaisjärven Vireestä nosti sarjaan 67,5M23 uuden Suomenennätyksen 180 kg.

  Alusta alkaen kisat on pidetty Äitienpäivän aattona, siis toukokuun toisena lauantai. Alkuaikoina kutsuimme äidit katsomaa kisoja ja tarjosimme heille kakkukahvit. Nykyisin tarjoamme kaikille kilpailijoille, huoltajille, katsojille ja apujoukoille kahvit. Kisojen erikoisuutena on ollut alusta asti se, että kaikki tuloksen saaneet kilpailijat palkitaan. Tervetuloa taas ensi keväänä Toukosiin!

  VOIMANOSTON KEHITYS

  Kaikilta osin lajin kehitys ei miellytä vanhaa konkaria. Voimanoston tekniset säännöt ovat kehittyneet huonoon suuntaa varustekikkailun myötä. Myöskin sääntöviidakko olisi saatava kilpailuystävällisemmäksi. Kisoja seuraamaan tulevien katsojien pitäisi osata IPF:n säännöt ymmärtääkseen miksi ja mitä lappusia tuomarit heiluttelevat punaisten lamppujen syttyessä. Voimanostoa on toivottu ja ajettu Olympialajiksi lähes sen olemassaoloajan. Pitää kysyä kehitetäänkö sitä imagollisesti yleisöä varten? Olen aika ajoin istunut seuraamaan kisoja katsomosta ja kyllä siellä yleensä ihmetellään sääntökirjoa – millä nosto tulee hylätyksi.

  Kyykyn syvyydestä on puhuttanut koko ajan, mitä olen ollut voimanostossa mukana.
  Sääntö: Nostaja ei laskeudu niin syvään kyykkyyn, että reisien yläpinta lonkkanivelen kohdalla on alempana kuin polven yläosa. ”Mielestäni tosi helppoa tulkita ja havaita.”
  Jos tulkitaan, että reiden yläpinta on käytävä alempana, kuin polven yläosa, niin silloin se myös pitää sääntöihin kirjata. Voimanosto kilpailumuotona muuttuu silloin ratkaisevasti.
  Penkkipunnerrus osana Voimanostourheilua on pilattu paitatehtailun myötä. Penkin kohdalla on muitakin suuria lajin heikennyksiä tullut. Kun nostajalle annetaan kilpailuväline käsille, niin kyllä se näyttää avuttomalta puuhastelulta. Osa nostajista odottaa luokilla kilpailuvälinettä ja saatuaan tangon käsilleen juuri oikeaan asentoon, pukkaavat sen viisi senttimetriä suorille käsille.
  Maastanosto on edelleenkin voimaanostoa parhaimmillaan.

  Säännöt ovat monen, monen ja monen kompromissin summa. Niillä säännöillä mennään eteenpäin, mitkä kulloinkin ovat voimassa – niin jatkossakin.

  Pala kainuulaista Voimanostohistoriaa
  Toivo ”Topi” Kyllönen

• Kuvia Kuohun nyrkkeilijöistä
• Kuvia Kuohun voimailijoista
• Kuvia Kuohun painijoista
• Kuvia Kuohun suunnistajista ja juoksijoista
• Kuvia Kuohun voimistelijoista
• Kuvia Kuohun hiihtäjistä
• Vanhoja kuvia seuratoimijoista ja urheilijoista

Jos sinulla on tarina Kuohun historiasta, lähetä se puheenjohtajalle sähköpostiin tarmo.lahdesmaki@kajaaninkuohu.fi